Viimeiset viikot ovat menneet sumuisasti Oxfordissa ja
Jyväskylässä, mikä ei ole paljoa haitannut, koska olen istunut lähinnä töissä.
Roomassa saatu flunssa kesti parisen viikkoa, satoi ja oli kylmä, ja lisäksi
kirjan ensimmäinen luku piti saada valmiiksi, joten päivät olivat pitkiä ja
välillä yötkin. Teetä kului Cherwell Streetin projektin naispuolisten jäsenten
kämpässä ja taisi mennä jokunen lasi viiniäkin. Projektin naisilla on tapana
rentoutua tekemällä ruokaa pitkän työpäivän jälkeen ja syödä pitkään ja
hartaasti. Itse ajattelin etukäteen,
että täällä Englannissa en sitten käytä kovin paljon aikaa ruuan laittamiseen,
mutta toisaalta oli mukavaa kokata ja istua rauhassa pöydän ääreen. Sieltä
noustuamme kello läheni usein puolta yötä, joten tähän blogiinkaan ei enää
juuri ollut voimia.
Välillä olin Suomessa järjestämässä Nobility Reconsidered
-konferenssia (10.-12.6), mikä menikin oikein hyvin, vaikka sää hieman viileä
olikin. Päijänne-risteily oli eksoottista monille ulkomaalaisille
osallistujille. Lohta ja muikkuja syötiin joka päivä ja mikä tärkeintä,
konferenssissa oli todella mukava henki. Ja olivathan ne esitelmätkin
mielenkiintoisia! Mielenkiintoisin palaute, minkä sain, tuli erään romanialaisen
rouvan suusta - Sinä et ole kyllä oikea skandinaavi! Puhuimme pitkään ihmisten
kohtaamisesta ja miten joskus aivan tuntemattomienkin kesken syntyy ihmeellinen
yhteys.
Mieheni on joskus päivitellyt taipumustani löytää (muiden)
puheliaiden naisten seuraan. Näin kävi myös nykyisen Oxfordin majapaikan
suhteen. Asun Jerichossa, keskustan ja työpaikan
(entinen Radcliffen sairaala, jossa käydään joissakin vanhoissa Morsen
jaksoissa) tuntumassa omakotitalon yläkerran huoneessa, missä on oma pieni parveke.
Perheen äiti on korealaissyntyinen kotirouva, joka vuokraa poismuuttaneiden
lasten huoneita. Englantilainen isä on töissä Koreassa professorina. Kaksi
lasta asuu vielä kotona: vanhempi on töissä Oxford University Pressillä (lähes
samassa korttelissa sekin) ja nuorin on lukiolainen. Aamiaisella puhuimme kauan
suhteista lapsiin ja sopivasta liean mitasta. Hän pelkäsi liean olleen liian
lyhyt (26-vuotias lapsi asuu edelleen kotona), kun taas minä edustan ehkä
toista ääripäätä. Erilaisista elämäntilanteista ja kulttuureista huolimatta
ajatuksemme kävivät hämmästyttävällä tavalla yksiin ja tunsimme ymmärtävämme toisiamme.
Perheissä ihanteet ja tieto parhaasta mahdollisesta eivät aina kohtaa, vaan
käytännöt voivat hyvästä tahdosta huolimatta olla jotakin muuta. Vuokraemäntäni sanoi antaneensa lapsille
kaikkensa, mutta olevansa silti epävarma ”lopputuloksesta”. Täällä kilpailu on
kovaa koulussa ja töissä ja kunnianhimoisten perheiden lapset stressaantuneita,
mikä kanavoituu tietenkin kotona olevaan äitiin. Minäkin annan kaikkeni sen
minkä fyysisesti ja usein varmasti myös henkisesti poissaolevana pystyn. Mies
kantaa arjen läsnäolosta leijonanosan. En tiedä, mihin se riittää, mutta toivon
tietysti todella, etten aiheuta omalla toiminnallani korvaamatonta mitään jälkeä aikaan lapsissani. Riittämättömyys, se
meitä kaikkia äitejä yhdistää! Näen tunteessa kuitenkin myös hyvää, se kertoo
jonkinlaisen herkkyyden olevan olemassa. Ei kai itsekriittisyydessä ole mitään
pahaa, kunhan se ei ole liiallista. Mutta nurkan takana kurkkii, myönnän.
Tänään on toivottavasti yhtä kiva päivä kuin eilen.
Alkukesän lausuntojen kirjoittamisen, hakemuksien tekemisen, konferenssivalmistelujen ja jopa työhaastatteluun valmistautumisen jne. jälkeen nyt
voisi olla viikko, jolloin saan tehdä vain tätä yhtä asiaa: tutkia ja
kirjoittaa. Siihen liittyen yhden esitelmän valmistelua heinäkuun alkuun
Leedsiin sekä kirjan toinen luvun kirjoittamista. Mutta kaikki samaa teemaa,
mikä tuntuu todella etuoikeutetulta!
Oxfordin matkan muistoksi lainasin kirjastosta Morse-dekkarin, Nicholas Quinnin hiljainen maailma. Siinäkin joku joutuu Radcliffeen. Teidän lapsilla on ihanat vanhemmat - ja kivat sisarukset! Toivottavasti sinulla oli mukava päivä!
VastaaPoistaHei, kiitos, Minna! Jostain syystä huomaan tämän vasta nyt. Ja lapsilla on myös ihanat kummit! Minunkin täytyy lukea tuo kirja...
VastaaPoista