Perhe Oxfordissa ja sitten Suomeen lomalle!

Tässä hieman jälkijättöisiä tunnelmia viime kesältä. Kohokohtina kohtaamiset perheen kanssa: esikoinen Oxfordissa ja Lontoossa, sitten muu perhe, jonka kanssa asuttiin isoa taloa Sunderland Avenuella. Talo oli muuten entisen King Singersin jäsenen omistuksessa. Flyygeliä ja pianoa emme kuitenkaan juuri hyödyntäneet, mutta valtava puutarha oli kovassa käytössä, koska säät olivat lämpimät ja sateettomat, toisin kuin Suomessa. Perhe vieraili Lontoossa, Windsorin Legolandissa, Alan Touringin muistopaikassa ja monissa kohteissa myös Oxfordissa. Nuorimmaisen (8v) mielestä parasta olivat fossiilit ja dinosaurukset luonnonhistoriallisessa museossa sekä kaksikerroksisella bussilla ajelu. Perhelippu oli vuorokauden voimassa ja maksoi 7,20. Se osoittautui kätevästi, kun asuimme muutaman kilometrin päästä keskustasta. Minä kävelin töihin, jos liikuin eri aikaan. 

Kaksi nuorinta sairasti pienen kesäflunssan. Kovan kuumeen ja kurkkukivun takia tarkistimme päivystyksen sijainnin Headingtonista, mutta sinne ei onneksi tarvinnut lähteä. Meillä kävi vieraitakin, projektilaisia kävi katsastamassa jättimäisen puutarhamme sekä Matin kollega Andrea Bedfordista. Samalla juhlittiin heidän kirjasopimustaan hyvälle kansainväliselle kustantamolle. Minä ähräsin workshoppia varten omaa lukuani, mutta oli ihanaa, kun töistä tullessani kotona oli elämää. Tosin työskentelin paljon myös kotona.

Heinäkuun lopussa lähdimme koko porukka Suomeen ja nautimme kauniista loppukesästä. Mökillä pariviikkoinen vierähti kuin siivillä. Eniten nautin uudesta kajakistamme, millä innostuin tekemään pieniä retkiä järvellä, ja mustikoiden keräämisestä. Ylipäätään mökillä ja perheen kanssa oleminen sekä upeat ilmat saivat kaiken tuntumaan hienolta ja tärkeältä. Esikoinen ahersi kaupungissa marjanmyyjänä aiottua pidempään, koska marjakausi oli myöhässä, mikä oli harmillista, mutta saihan hän vaivanpalkaksi ensimmäisen oikean tilipussinsa. Saimme hänet lopulta pariksi päiväksi luoksemme, saunomaan ja sukuloimaan intensiivisesti. Sitten koittikin eron hetki, kun saatoimme hänet Amerikan koneeseen. Hän viettää vuoden Dallasissa, Texasissa, vaihto-oppilaana.

Säät suosivat perheen vierailua. Syötiin usein puutarhassa.

Perheen pääkokki pistää englantilaista keittiötä uuteen uskoon.

Loppuaikaan Suomessa sisältyi keikkaa Turun linnassa ja seminaaria Wolfenbüttelissa, Saksassa. Äkkiä olikin syyskuun alku ja lähdettävä  oli takaisin. Alkusyksy Oxfordissa tuntui miellyttävältä, sillä uusi asuntoni oli aivan lähellä työpaikkaa Walton Streetillä Jerichon kaupunginosassa, lähellä paikkaa, missä asuin kesällä korealais-englantilaisessa perheessä. Vuokraemäntä oli mukava ja säätkin suosivat. Opiskelijat eivät olleet vielä saapuneet, joten kaupungissa oli suorastaan väljää. Tein pitkiä päiviä muiden projektilaisten imussa,  mutta koetin pitää varani niskajumien ja muiden vaivojen suhteen, joten lenkkeilin ahkerasti Port Meadow’lla. Seuraava workshop syyskuussa meni jo rutiinilla. Samalla järjestimme isoa konferenssia maaliskuussa. Kaiken ohella piti kirjoittaa työhakemuksia, sillä tämän jälkeen muuta ei toistaiseksi ole tiedossa. Laskin eräänäkin viikkona 70 työtuntia ja päätin, etten yksinkertaisesti pysty sen päälle kirjoittamaan enää blogeja, vaan vaikka skypetän kotiin. Nyt ei ole enää yhtään konferenssia tulossa, vain omia, joten otan tässä vielä loppukirin. Nyt on oikea kamerakin mukana!