Arkistoviikon huipentuminen kookospalloon

Kungliga biblioteket Humlegårdenissa, missä kävin
 illalla myös juoksemassa. Sininen taivas torstaina!

Viikko on ollut raakaa arkistotyötä - mikäli sitä nyt voi tuolla adjektiivilla kutsua. Vuoroin Kungliga Biblioteketissä, vuoroin Riksarkivetissä. Kungliga on tässä melko lähellä, Riksarkivet hieman syrjemmässä meren rannalla Mariebergissä. Kungligassa on ihana ravintola Sumlen, kahvila sekä internet-yhteys, mikä helpottaa tutkimustyötä ja muidenkin asioiden hoitamista päivän aikana. Riksarkivetissa ei ole kahvilaa, eikä nettiä, ystävälliset kirjastonhoitajat kylläkin, joita eilen työllistin useampiakin kysymyksilläni. Aina tuli käytävien kätköistä edellistä spesiaalimpi spesialisti. Viimeinen lykkäsi julkaisunsa kouraan, mikä on hyvä, voin viitata siihen, sillä hieman hankalasti ovat lähteiden alkuperät selvitettävissä eteläeurooppalaisiin kirjastoihin verrattuna. Hän oli siitä kanssani samaa mieltä.

Riksarkivet eilen, jolloin ei aurinko paistanut.

Eilen löysin hotellin läheltä kahvilan nimeltä Pärlan, se ei ole makuuni liian puunattu, vaan pieni korttelikahvila, jota pitävät mukavat, libanonilaissyntyiset yrittäjät. Paastonajasta huolimatta palkitsin itseni kookospallolla - yksi makea pallero on perinteisesti kuulunut Ruotsin visiitteihini. Miehen kanssa meillä on sellainen sopimus, että matkoilla ja vieraisilla voi pulla- ja herkkupaastosta lipsua, ettei ainakaan vaikuta epäkohteliaalta. Lipsumista on nyt tapahtunut De Svarta Fårenin jälkiruuan kohdalla (sorbetti) ja Pärlanin kookospullalla, missä kummassakaan ei valitettavasti ollut kysymys varsinaisesti kohteliaisuudesta.

Lintuja Riksarkivetin rannassa.
 

Ankara istuminen sekä tietokoneen ja kameran kantaminen aiheuttaa kohdallani paitsi niska- ja selkäoireita, myös fyysisen tekemisen kaipuuta. Koska vierailu Anne-Helénin ja Carl-Göstan mökille harmi kyllä peruuntui kissa-allergiani takia (heillä on kolme kissaa ja minulla lääkkeet kotona), teki eilisiltana mieli raitista ilmaa ja ruumiillista tekemistä, niin että päädyin juoksulenkille. Yleensä pidän juoksemista ilman syytä varsin turhana, sillä lapset, koira, vanha omakotitalo ja vielä vanhempi kesäpaikka metsäpalstoineen ovat pitäneet sen verran pienessä liikkeessä, että arkisen hyötyliikunnan lisäksi ei ole tullut mieleenkään kovin usein lähteä ”liikkumaan” (vaikka ehkä olisi pitänyt). Sitä paitsi elimme varsin pitkään autottomina, muistan elävästi, minkälaista oli työntää kaksosten rattaita sohjossa ja taluttaa samalla taaperoa kauppakassit ranteissa… Muistan myös, että hirvittävä nälkä oli koko ajan, vaikka en tosiaan mitään urheilua harrastanutkaan. Energiaa vaan kului arkiaskareissa, sillä ostimme auton vasta kun kolmas lapsi oli syntynyt. No, nyt ovat ajat muuttuneet ja istuttua tulee ihan liikaa. Juoksin siis pimeässä pari kertaa Humlegårdenia ympäri ja tunsin itseni vähän hölmöksi toppatakissa. Ei tullut mitään kovin urheilullista vaatetta otettua mukaan.

Pärlanin eilen paaston rikkonut kokosbolla.

Tänään oli lyhyt päivä kirjastossa, sillä Riksarkivet ei ollut ollenkaan auki ja Kungliga biblioteketkin vain klo 11-15. Tarkoitus oli käydä sen jälkeen rahamuseossa, mutta päätinkin tuoda tietokoneen hotelliin, painoi niin paljon. Ja koska en malttanut käydä kirjastosta edes kahvitauolla,  istahdin hetken Pärlanissa ja menen museoon huomenna. Kohta arkeologiystäväni, Ullan, kanssa kaupungille syömään.