Kirjoja, koruja, kuninkaallisia



Kuninkaallinen kirjasto on Ruotsin kansalliskirjasto.

Aamulla taas Kungliga Biblioteketiin. Kuvasin 1500-1600-lukujen sukuselvityksiä ja kronikoita sekä löysin niitä vielä lisää ja tilasin lauantaiksi. Kun kävin hakemassa lompakkoa lounastauolla eteisestä, huomasin, että olin jättänyt kaappini oven selkoselälleen. Kenellekään eivät olleet lompakkoni tai muu omaisuuteni kelvanneet. Hetken jo näin itseni rahattomana ja paperittomana. Sen sijaan söin onneksi kellarin ruokalassa hyvää turskaa voikastikkeella. Sielläkin oli kynttilät, tosin paloturvallisuuden vuoksi led-malliset. Muistan Upsalan yliopiston kirjaston kahvilassa ihmetelleeni, kun polttivat eläviä kynttilöitä. Ihaniahan ne ovat, mutta mikään vakuutus ei toisi palaneita kirjastoaarteita takaisin. Iltapäivällä istuin välillä yläkerran käsikirjastossa ja huomasin, että aurinko paistoi.

 

Livrustkammarenissa kuninkaanlinnan alakerrassa on torstaisin ilta-aukiolo ja vapaa pääsy. Meillä oli siellä treffit sukulaiseni Anne-Helénin kanssa. Tarkoitus oli katsoa perusnäyttely, mutta ennen kaikkea Det glittrar -näyttely kuninkaallisten koruista. Kunnon ruotsalaisena Anne-Helén tuntee historiansa ja kuninkaallisensa, hän osoitti minulle kellarissa vanhan, palaneen ja puretun, Tre Kronor -linnan säilyneet osat, muisti Erik XIV:n liittyvät vuosiluvut ja kertoi Silvian lempikoruista. 

 

Annan koru.

Sigismundin kello ja pieni putto-avain.

Ja löytyihän sieltä myös Katariina J:n tyttären, Annan,  käsivarsikoru, jonka pari on valitettavasti kadonnut. Toinen Jagello-koru oli Sigismundin kaunis kello.     Jostain syystä minut pysäytti erityisesti Eerikin kruunajaisviitta, mitä muutkin kuninkaalliset ovat käyttäneet. En ole koskaan tuntenut vetoa monarkismiin - päinvastoin -, enkä nuorena tyttönäkään ollut mikään prinsessafani, joten kaikkien aarteiden keskellä koen ristiriitaa. Mikä on saanut nämä ihmiset uskomaan olevansa muiden yläpuolella ja mikä tarve muilla on pitää moista järjestelmää yllä? Valtavasti näyttävää pönkitystä ja erilaisia perusteluja se tarvitsee, mitä itsekin olen juuri tutkimassa dynastisuuden nimissä. Eerikin viitta kuvaa juuri tätä. 242 kirjottua kruunua (oliko niitä tosiaan niin monta?), ikään kuin ihmiset eivät muuten uskoisi, että tässä todella on kuningas. Vallan ja kauneuden liitto on huumaava.

Eerikin kruunajaisviitta vlta 1561.

Myös nämä vaunut hieman myöhäisemmältä ajalta ovat varmasti herättäneet ohikulkijoissa kunnioitusta. Kuulemma kuninkaalliset huristelevat jonkinlaisilla tuhkimo-vaunuilla edelleenkin juhlapäivinä.

 

Illastimme Stortorgetilla De svarta fåren -ravintolassa (elävien kynttilöiden valossa, kuinkas muuten) kala- ja äyriäispataa ja muistelimme, miten moni sukulainen on sairastunut ja kuollut keuhkosyöpään. Anne-Helén valisti minua myös isoäitini hautapaikasta. Makaaberien aiheiden lisäksi nauroimme kyllä paljon ja mietimme, miksi niin moni tästä sukuhaarasta on kiinnostunut ranskalaisesta kulttuurista - yksi jopa niin, että asuu Réunionin saarella.  Sain huomisillaksi kutsun saunaan "mökille". Kun soitin kotiin, siellä oltiin jo nukkumassa.



Osa vanhaa Tre Kronor -linnaa Livrustkammarenin vaunukerroksessa.